Sofi Oksanen - Baby Jane

WSOY

Kirjakasa!

Lokakuulukukuu sujuu hienosti:

Chuck Palahniuk - Kirottu
Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Anna O. - Sikaprinsessa
Anna-Leena Härkönen - Juhannusvieras

Kirottu oli erikoinen satiiri helvettiin joutuvasta kolmetoistavuotiaasta tytöstä: tarina ystävyydestä, toivosta ja sen heittämisestä. Mielenkiintoinen kirja, vaikka en ihan täysillä päässyt siihen mukaan.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille tempasi minut sensijaan välittömästi mukaansa. Aamukahvin kanssa aloitettua kirjaa oli toiseen kupilliseen mennessä luettu 75 sivua. Ennen itse tarinan _alkamista_ kirja oli jännittävä ja sai jopa minunkin paatuneen mielikuvitukseni laukkaamaan. Jääkaapin surina aiheutti melkein sydämenpysähdyksen. Mutta tarinan alettua kirjasta tuli jotenkin nuorisokirjatyyppinen. Tai sitten en taas vaan ymmärtänyt. Mutta täytyy sanoa, että pitkästä aikaa oikein hyvä kirja!

Sikaprinsessan luin yhdeltä istumalta. Erikoinen kirja indeed. Ei muuta sanottavaa.

Juhannusvieras oli melko tyypillinen Härkösen romaani. Tapahtumat ovat aidontuntuisia, niihin on helppo samaistua ja kuvitella ne tapahtuvaksi. Kirja kiehnäsi muistoissa ja niihin paluussa. Paluu muistojen tapahtumapaikalle aiheutti tuskaa ja selvitti asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tietämättä. Kultaiset muistot rapisivat kirjan edetessä. Mutta jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu.

Lokakuu-lukukuu-kukkuu!

Mitäpä jos tekisimme lokakuusta lukukuun!
Nautittaisiin syksystä ja kirjoista ja kynttilöistä. <3

Lukulistani näyttää tällähetkellä tältä.
Lisäillään ja vähennellään tarpeen mukaan!


Chuck Palaniuk - Kirottu


Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille


Anna O. - Sikaprinsessa


Enni Mustonen - Jääleinikki


Suzanne Collins - Nälkäpeli


Suzanne Collins - Nälkäpeli: Vihan liekit


Suzanne Collins - Nälkäpeli: Matkijanärhi


Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset


Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras


Jens Lapidus - Rahalla saa


William S. Burroghs - Nisti


Sofi Oksanen - Baby Jane

Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti, WSOY

                                                                  (www.wikipedia.fi)

Muumien luokse saapuu Piisamirotta, joka kertoo maailmanlopun olevan tulossa. Muumipeikko haluaa tietää onko maailmankaikkeus tosiaan musta, ja onko loppu tulossa. Niinpä Muumipeikko yhdessä Nipsun kanssa lähtee selvittämään asiaa tähtitornista, joka sijaitsee Yksinäisten Vuorten huipulla. Seikkailulla he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, Niiskuneitiin, Nipsuun ja Hemuliin. He matkustavat kilpaa pyrstötähden kanssa päästäkseen takaisin kotiin ennen kuin se iskeytyy maahan.

Luin tämän muumikirjan ensimmäistä kertaa. En ole koskaan pitänyt kyseisen kirjan elokuvaversiosta, koska se poikkeaa niin vahvasti tv-sarjan piirretystä. Kirja kuitenkin oli jälleen loistava, kuten Tove Janssonin muutkin kirjat.

Petja Lähde - Poika, 2012, WSOY

                                                              (www.bookplus.com)

Poika on eri henkilöiden kertomus tilanteesta, jonka aiemmat menetykset ovat aiheuttaneet. Tarina alkaa tilanteesta, jossa Janne ajaa autolla päämäärättömästi kyydissään poikansa Hippiäinen, 3kk. Selviää, että he pakenevat, äiti, Saija,  on teljettynä vessaan kotona. Yhden päivän, yhden pakenemisen aikana moni elämä kuitenkin saavuttaa monen vuoden kadoksissa olleita asioita. Jannen ja Hippiäisen pakoretkeen avuksi saapuvat Jannen isä Taisto sekä hänen työtoverinsa Tiilikainen. Lisäksi pakoretkeen osallistuu Kaisa tyttärensä Jonnan kanssa.

Kirja veti heti mukaansa. Lyhyet kappaleet, jokaisen oma näkemys vuorotellen tapahtumiin piti mielenkiinnon jatkuvasti yllä. Vaikka päätöksen saattoi aavistaa melkein alusta lähtien, luki kirjaa kuin toivoen, että se päättyisikin toisella tavalla.

Tarhapäivä - Eve Hietamies, 2012

                                                                 (www.prisma.fi)

Tarhapäivä on jatko-osa Yösyöttöön. Antti ja Paavo Pasanen ovat siirtyneet vauva-arjesta jo päiväkotiarkeen, ja Paavosta on kasvanut tomera viisivuotias poika. Enni ja Terttu kuuluvat yhä heidän elämäänsä, kunnes eräänä päivänä Terttu alkaa kuulua siihen entistä enemmän. Poikien asioiden lisäksi Antille valkenee paljon tyttömäisiä asioita, esimerkiksi mikä ero on tunikalla ja mekolla ja että jokaisella asialla pitää olla nimi. Arki on raskasta, mutta pienet hetket myös palkitsevat.

Kirja tempaa nopeasti taas mukaansa, kuten ensimmäinen osakin. Edelleen asiat ovat tuttuja ja kaikkeen voi samaistua nopeasti. Ainut huono hetki kirjassa oli sen loppuminen.

Minä, Safiya - Nigerialaisen naisen tarina (2004)

Pidän omaelämäkerroista. Niiden fiilis on ihan toista kuin kuvitteellisten kirjojen. Lisäksi minuun kolahtaa täydellisesti myös tarinat naisista, jotka ovat tavalla tai toisella selviytyneet hirvittävistä tapahtumista ja sorrosta elämässään.

bookcrossing.com

Minä, Safiya on tarina Safiyasta, jonka elämä pienessä nigerialaiskylässä on ensin lapsuudessa onnellista, olihan hänellä mahdollisuus käydä koulua! Kuitenkin aikainen avioliitto muutti kaiken. Safiya menetti lapsiaan ja aviomiehiään, joutui palaamaan vahempiensa luokse kerran jos toisenkin, ja lopulta hänet tuomittiib kuolemaan kivittämällä aviorikoksen vuoksi.

Minä, Safiya on selviytymistarina, joka hämmästyttää olemassaolollaan. Tällaista siis oikeasti tapahtuu nykyaikana.