Sofi Oksanen - Baby Jane

WSOY

Kirjakasa!

Lokakuulukukuu sujuu hienosti:

Chuck Palahniuk - Kirottu
Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Anna O. - Sikaprinsessa
Anna-Leena Härkönen - Juhannusvieras

Kirottu oli erikoinen satiiri helvettiin joutuvasta kolmetoistavuotiaasta tytöstä: tarina ystävyydestä, toivosta ja sen heittämisestä. Mielenkiintoinen kirja, vaikka en ihan täysillä päässyt siihen mukaan.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille tempasi minut sensijaan välittömästi mukaansa. Aamukahvin kanssa aloitettua kirjaa oli toiseen kupilliseen mennessä luettu 75 sivua. Ennen itse tarinan _alkamista_ kirja oli jännittävä ja sai jopa minunkin paatuneen mielikuvitukseni laukkaamaan. Jääkaapin surina aiheutti melkein sydämenpysähdyksen. Mutta tarinan alettua kirjasta tuli jotenkin nuorisokirjatyyppinen. Tai sitten en taas vaan ymmärtänyt. Mutta täytyy sanoa, että pitkästä aikaa oikein hyvä kirja!

Sikaprinsessan luin yhdeltä istumalta. Erikoinen kirja indeed. Ei muuta sanottavaa.

Juhannusvieras oli melko tyypillinen Härkösen romaani. Tapahtumat ovat aidontuntuisia, niihin on helppo samaistua ja kuvitella ne tapahtuvaksi. Kirja kiehnäsi muistoissa ja niihin paluussa. Paluu muistojen tapahtumapaikalle aiheutti tuskaa ja selvitti asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tietämättä. Kultaiset muistot rapisivat kirjan edetessä. Mutta jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu.

Lokakuu-lukukuu-kukkuu!

Mitäpä jos tekisimme lokakuusta lukukuun!
Nautittaisiin syksystä ja kirjoista ja kynttilöistä. <3

Lukulistani näyttää tällähetkellä tältä.
Lisäillään ja vähennellään tarpeen mukaan!


Chuck Palaniuk - Kirottu


Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille


Anna O. - Sikaprinsessa


Enni Mustonen - Jääleinikki


Suzanne Collins - Nälkäpeli


Suzanne Collins - Nälkäpeli: Vihan liekit


Suzanne Collins - Nälkäpeli: Matkijanärhi


Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset


Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras


Jens Lapidus - Rahalla saa


William S. Burroghs - Nisti


Sofi Oksanen - Baby Jane

Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti, WSOY

                                                                  (www.wikipedia.fi)

Muumien luokse saapuu Piisamirotta, joka kertoo maailmanlopun olevan tulossa. Muumipeikko haluaa tietää onko maailmankaikkeus tosiaan musta, ja onko loppu tulossa. Niinpä Muumipeikko yhdessä Nipsun kanssa lähtee selvittämään asiaa tähtitornista, joka sijaitsee Yksinäisten Vuorten huipulla. Seikkailulla he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, Niiskuneitiin, Nipsuun ja Hemuliin. He matkustavat kilpaa pyrstötähden kanssa päästäkseen takaisin kotiin ennen kuin se iskeytyy maahan.

Luin tämän muumikirjan ensimmäistä kertaa. En ole koskaan pitänyt kyseisen kirjan elokuvaversiosta, koska se poikkeaa niin vahvasti tv-sarjan piirretystä. Kirja kuitenkin oli jälleen loistava, kuten Tove Janssonin muutkin kirjat.

Petja Lähde - Poika, 2012, WSOY

                                                              (www.bookplus.com)

Poika on eri henkilöiden kertomus tilanteesta, jonka aiemmat menetykset ovat aiheuttaneet. Tarina alkaa tilanteesta, jossa Janne ajaa autolla päämäärättömästi kyydissään poikansa Hippiäinen, 3kk. Selviää, että he pakenevat, äiti, Saija,  on teljettynä vessaan kotona. Yhden päivän, yhden pakenemisen aikana moni elämä kuitenkin saavuttaa monen vuoden kadoksissa olleita asioita. Jannen ja Hippiäisen pakoretkeen avuksi saapuvat Jannen isä Taisto sekä hänen työtoverinsa Tiilikainen. Lisäksi pakoretkeen osallistuu Kaisa tyttärensä Jonnan kanssa.

Kirja veti heti mukaansa. Lyhyet kappaleet, jokaisen oma näkemys vuorotellen tapahtumiin piti mielenkiinnon jatkuvasti yllä. Vaikka päätöksen saattoi aavistaa melkein alusta lähtien, luki kirjaa kuin toivoen, että se päättyisikin toisella tavalla.

Tarhapäivä - Eve Hietamies, 2012

                                                                 (www.prisma.fi)

Tarhapäivä on jatko-osa Yösyöttöön. Antti ja Paavo Pasanen ovat siirtyneet vauva-arjesta jo päiväkotiarkeen, ja Paavosta on kasvanut tomera viisivuotias poika. Enni ja Terttu kuuluvat yhä heidän elämäänsä, kunnes eräänä päivänä Terttu alkaa kuulua siihen entistä enemmän. Poikien asioiden lisäksi Antille valkenee paljon tyttömäisiä asioita, esimerkiksi mikä ero on tunikalla ja mekolla ja että jokaisella asialla pitää olla nimi. Arki on raskasta, mutta pienet hetket myös palkitsevat.

Kirja tempaa nopeasti taas mukaansa, kuten ensimmäinen osakin. Edelleen asiat ovat tuttuja ja kaikkeen voi samaistua nopeasti. Ainut huono hetki kirjassa oli sen loppuminen.

Minä, Safiya - Nigerialaisen naisen tarina (2004)

Pidän omaelämäkerroista. Niiden fiilis on ihan toista kuin kuvitteellisten kirjojen. Lisäksi minuun kolahtaa täydellisesti myös tarinat naisista, jotka ovat tavalla tai toisella selviytyneet hirvittävistä tapahtumista ja sorrosta elämässään.

bookcrossing.com

Minä, Safiya on tarina Safiyasta, jonka elämä pienessä nigerialaiskylässä on ensin lapsuudessa onnellista, olihan hänellä mahdollisuus käydä koulua! Kuitenkin aikainen avioliitto muutti kaiken. Safiya menetti lapsiaan ja aviomiehiään, joutui palaamaan vahempiensa luokse kerran jos toisenkin, ja lopulta hänet tuomittiib kuolemaan kivittämällä aviorikoksen vuoksi.

Minä, Safiya on selviytymistarina, joka hämmästyttää olemassaolollaan. Tällaista siis oikeasti tapahtuu nykyaikana.

Helmi Kekkonen - Valinta, Avain 2011

(www.menaiset.fi)

Aavan isä Elias kuolee ja Aava menee auttamaan äitiään, Ruutia, pakkaamaan elämänsä laatikoihin ja varastoon. Kirjassa tytär ja äiti kertovat molemmat tarinaansa vuorotellen sekä lukijalle että toisilleen.  Silti lukijalle kyllä jää vielä paljon aukkojakin mitä on tapahtunut, ja mitä tulee vielä tapahtumaan.

Valinta oli kyllä helppo kirja lukea, ja mielenkiintoinenkin. Se vain ainakin omasta mielestäni jäi keskeneräiseksi.

Stephen King - Kuvun alla - Lukupäiväkirja

5.1.2012

Olen aloittamassa Stephen Kingin yli tuhatsivuista romaania Kuvun alla. Alkuperäinen teos Under the Dome ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 2009 ja suomeksi sen on kääntänyt Ilkka Rekiaro vuonna 2011.

Kun olin jouluostoksilla Citymarketissa, kirjaosastolla silmääni osui tämä jättiromaani. 

Takakantta vilkaistuani päätin haluta lukea kirjan. Sen koko jo kertoi omaa tarinaansa, halusin ehdottomasti tietää, mitä niin kiinnostavaa voi tapahtua, että sen esille tuomiseen on pitänyt käyttää 1115 sivua. Kirjastossa käydessäni sainkin tilattua romaanin sivukirjastosta pääkirjastoon muutamassa päivässä. Olen aina ollut kiinnostunut Kingin tuotannosta, mutta jotenkin sen lukeminen on jäänyt vähäiseksi, muutamaa tutuinta lukuunottamatta (esimerkiksi Uinu uinu lemmikkini.) Olen aloittanut myös myös Musta torni-sarjan lukemisen. 

En tiedä mitä odottaa sisällöltä, mutta odotukset ovat korkealla kirjan mukaansatempaavuuden suhteen. Odotan Kingiltä myös jännitystä, mutta olen valmis joustamaan tästä. Harvat kirjat ovat tähän mennessä tarjonneet minulle riittävän hyytävää kauhua. Vika lienee minussa, eikä kirjoissa.

Kansikuva tukee kirjan nimeä, Kuvun alla. Pikkukaupungin ylle ilmestyy kupu. Kirjan ensimmäisillä sivuilla on mukavasti kartta Chester's Mill:stä, kuvun alle joutuvasta pikkukaupungista Mainessa. Seuraavana on luettelo henkilöistä, jotka olivat kaupungissa kupupäivänä ja lopuksi kolme "huomattavaa koiraa". Nämä kaksi kohtaa tekivät kirjan alusta jo kiinnostavan, kunnes törmäsin ensimmäisen osan otsikkoon: "Lentokone ja metsämurmeli." Kiinnostus on herännyt.

Lukupäiväkirja

Yksi ehdotelma lukupäiväkirjan rungoksi löytyy Lukupäiväkirja-blogista:

Seuraavat ohjeet ja vihjeet ovat ehdotuksia. Voit kirjoittaa useamminkin ja jakaa asioita pienempiin kokonaisuuksiin. Voit myös itse lisätä aiheita. 

1. Kirjoita ensimmäisen kerran silloin, kun olet aloittamassa kirjan lukemista.

- Kuka on kirjoittanut kirjan? Minkä niminen kirja on? Kuuluuko se johonkin sarjaan? Oletko lukenut sarjaa aikaisemmin? Milloin kirja on ilmestynyt?

- Miksi valitsit kirjan? Mitä olet kuullut kirjasta? Millaiset ennakko-odotukset sinulla on?

- Mitä kirjan kansikuva kertoo? Onko kirjan aloitus kiinnostava?

2. Kirjoita toisen kerran, kun olet lukenut kirjaa 20 – 40 sivua.

- Miltä kirja vaikuttaa tässä vaiheessa?

- Kuka on kirjan päähenkilö? Mitä kaikkea olet saanut hänestä tähän mennessä selville? Millainen elämäntilanne hänellä on? Mitä mieltä olet päähenkilöstä? Mikä on päähenkilön ongelma?

- Keitä muita henkilöitä kirjassa on? Kenen kanssa päähenkilö tulee hyvin toimeen? Kenen kanssa huonosti? Miksi?

- Millainen on kirjan miljöö? Mihin aikaan ja paikkaan tapahtumat sijoittuvat? 

3. Kirjoita kolmannen kerran, kun olet lukenut kirjaa 70 – 100 sivua.

- Kuka on kirjan kertoja? Kenen näkökulmasta tapahtumat kerrotaan? Vaihtuuko kertoja tai näkökulma kirjan aikana?

- Kuinka kauan aikaa on kulunut kirjan alusta?

- Onko kirjassa ollut takaumia ja ennakointeja?

- Onko kirjassa paljon dialogia? Tuntuuko se aidolta?

- Millaista kirjan kieli on (puhekieltä, murretta, helppoa/vaikeaa lukea, kuvailevaa, töksähtävää jne.)?

- Onko kirjassa paljon kuvailua? Entä tapahtumia?

4. Kirjoita neljännen kerran, kun olet lukenut kirjaa 140 – 180 sivua.

- Mitä ajatuksia kirja sinussa nyt herättää? Luetko mielelläsi? Miksi/Miksi et?

- Mikä kirjassa ihastuttaa, vihastuttaa, ärsyttää, ihmetyttää?

- Mitä uutta olet saanut selville päähenkilöstä?

- Mitä arvelet päähenkilölle tapahtuvan?

- Miten toivot kirjan päättyvän?

5. Pohdi lopuksi mm. seuraavia asioita:

- Oletko tyytyväinen kirjan loppuratkaisuun?

- Mikä oli kirjan käännekohta? Mitkä tapahtumat olivat merkittäviä tai ratkaisevia päähenkilön kannalta?

- Muuttuiko päähenkilö kirjan aikana? Entä hänen suhteensa muihin henkilöihin tai muitten suhtautuminen häneen? Mitä arvelet päähenkilölle nyt kuuluvan?

- Mikä oli kirjan aihe?

- Entä mitä teemoja kirjassa oli?

- Halusiko kirjailija sanoa lukijoille jotain erityistä?

- Mitä ajatuksia kirja sinussa herättää?

- Mitä olisit muuttanut kirjassa?

Poika raidallisessa pyjamassa - John Boyne

Totisesti pieni ihme kirjaksi. Niin pieneksi kirjaksi. Takakansi ei suostu kuvaamaan kirjaa. Kirjasta ei pidä tietää liikoja ennen lukemista, joten en itsekään aio siitä paljon sanoa. Se on tarina yhdeksänvuotiaasta Brunosta, hyvin naiivista saksalaispojasta, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Aikuisten maailman asiat ovat monimutkaisia ja vaikeita ymmärtää. Brunon kummaksumia asioita väläytellään lukijalle lapsen kokemuksen kautta, joka sai ainakin tämän lukijan pohtimaan sitä, miten eri tavalla lapset kokevat itselleni niin selvät tilanteet ja asiat.

Kirja ajautui pikkuhiljaa loppua kohden, ja sinne päästyäni en enää kaikelta järkytykseltäni yllättynyt. Kirja tuntui valmistelevan lukijaa koko ajan siihen, mitä tuleman pitää.