Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti, WSOY

                                                                  (www.wikipedia.fi)

Muumien luokse saapuu Piisamirotta, joka kertoo maailmanlopun olevan tulossa. Muumipeikko haluaa tietää onko maailmankaikkeus tosiaan musta, ja onko loppu tulossa. Niinpä Muumipeikko yhdessä Nipsun kanssa lähtee selvittämään asiaa tähtitornista, joka sijaitsee Yksinäisten Vuorten huipulla. Seikkailulla he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, Niiskuneitiin, Nipsuun ja Hemuliin. He matkustavat kilpaa pyrstötähden kanssa päästäkseen takaisin kotiin ennen kuin se iskeytyy maahan.

Luin tämän muumikirjan ensimmäistä kertaa. En ole koskaan pitänyt kyseisen kirjan elokuvaversiosta, koska se poikkeaa niin vahvasti tv-sarjan piirretystä. Kirja kuitenkin oli jälleen loistava, kuten Tove Janssonin muutkin kirjat.

Petja Lähde - Poika, 2012, WSOY

                                                              (www.bookplus.com)

Poika on eri henkilöiden kertomus tilanteesta, jonka aiemmat menetykset ovat aiheuttaneet. Tarina alkaa tilanteesta, jossa Janne ajaa autolla päämäärättömästi kyydissään poikansa Hippiäinen, 3kk. Selviää, että he pakenevat, äiti, Saija,  on teljettynä vessaan kotona. Yhden päivän, yhden pakenemisen aikana moni elämä kuitenkin saavuttaa monen vuoden kadoksissa olleita asioita. Jannen ja Hippiäisen pakoretkeen avuksi saapuvat Jannen isä Taisto sekä hänen työtoverinsa Tiilikainen. Lisäksi pakoretkeen osallistuu Kaisa tyttärensä Jonnan kanssa.

Kirja veti heti mukaansa. Lyhyet kappaleet, jokaisen oma näkemys vuorotellen tapahtumiin piti mielenkiinnon jatkuvasti yllä. Vaikka päätöksen saattoi aavistaa melkein alusta lähtien, luki kirjaa kuin toivoen, että se päättyisikin toisella tavalla.

Tarhapäivä - Eve Hietamies, 2012

                                                                 (www.prisma.fi)

Tarhapäivä on jatko-osa Yösyöttöön. Antti ja Paavo Pasanen ovat siirtyneet vauva-arjesta jo päiväkotiarkeen, ja Paavosta on kasvanut tomera viisivuotias poika. Enni ja Terttu kuuluvat yhä heidän elämäänsä, kunnes eräänä päivänä Terttu alkaa kuulua siihen entistä enemmän. Poikien asioiden lisäksi Antille valkenee paljon tyttömäisiä asioita, esimerkiksi mikä ero on tunikalla ja mekolla ja että jokaisella asialla pitää olla nimi. Arki on raskasta, mutta pienet hetket myös palkitsevat.

Kirja tempaa nopeasti taas mukaansa, kuten ensimmäinen osakin. Edelleen asiat ovat tuttuja ja kaikkeen voi samaistua nopeasti. Ainut huono hetki kirjassa oli sen loppuminen.