Mistä on hyvät tyypit tehty? - Seija Taivanainen

www.kkjmk.net

Mistä on hyvät tyypit tehty? Itsetuntemuksen työkaluja. Kirja tarttui mukaani kirjastosta, kun olin etsiskelemässä ideaa aamunavaukseen. Käytin aamunavaukseen pätkän johdantotekstistä. Juutuin kuitenkin lukemaan kirjaa. Kirjassa kuvataa yhdeksää eri persoonallisuustyyppiä, heidän tapojaan toimia, tulla toimeen heidän kanssaan ja muutamia ohjeita kasvun tueksi. Kirja oli yllättävän kiinnostava.

Muutama persoonallisuustyyppi osui myös minuun, nelosen ja yhdeksikön yhdistelmä kenties. Mutta ei tästä tällaisenaan mitään iloa ollut, tietenkään. Lisäksi epäluuloisuus kalvoi koko ajan mielessäni, mitä ihmettä tämä tämmöinen hömppä nyt taas on, kaikkeen sitä ihmiset hurahtaakaan. Kuitenkin edellämainittujen kahden persoonallisuustyypin kohdalla kuvaukset kolahtivat hämmästyttävän paljon, mutta ei suinkaan niin paljon, että jaksaisin tästä nyt tämän enempää kiinnostua.

Osuvimmista neuvot voi toki ottaa onkeensa, ei siitä haittaakaan ole!

Lähtö ja neljä muuta tarinaa - Hanif Kureishi

suomalainen.com

Lähtö ja neljä muuta tarinaa tarttui kirjastosta käteeni. Novellikokoelma, jossa pääroolia näyttelee tarina lähtemisestä. Yli sadan sivun novelli kertoo lähtemisestä, kaiken jättämisestä. Viimeisestä illasta ja kaikesta siitä, mitä viimeisenä iltana lähtöä suunnittelevan mielessä pyörii. Lisäksi kirjassa oli nimensä mukaisesti neljä muuta tarinaa, kaikki tavallisesta elämästä repäistyjä. Elämänmakuisia ja helposti eläydyttäviä, huvittaviakin. Esimerkiksi, miksi ihmeessä kirjailija on päättänyt kirjoittaa novellin yhdestä vessassakäynnistä?

Pidän novelleissa erityisesti siitä, että niissä tempaudutaan heti asiaan. Yleensä kirjojen lukemisessa ongelmani on niiden alut, jotka pitkäveteisyydellään ja tapahtumien pohjustuksellaan saavat kirjan tuntumaan tylsältä. Novelleissa tätä ongelmaa ei ole. Alkua ja loppua ei ole, on vain keskikohta. 

Leijapoika - Khaled Hosseini

Olen kuunnellut muutamia vuosia sitten Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, ja kun Leijapoika odotti minua kirjaston palautettujen hyllyssä, olin innoissani. Lukemisen alkuun oli kuitenkin hyvin vaikea päästä, en kiinnostunut lainkaan henkilöistä enkä heidän tekemisistään, ja se oli pienoinen pettymys, koska Tuhat loistavaa aurinkoa oli nostanut riman melko ylös.

Amir asuu isänsä ja heidän palvelijoidensa Alin ja hänen poikansa Hassanin kanssa Kabulissa Afganistanissa. Amir ja Hassan ovat molemmat äidittömiä, ja he ovat kuin veljekset. Heidän suhteensa ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen, sillä sitä painostaa isännän ja palvelijan arvoerot. Hassan on ehdottoman lojaali Amirille, joka taas tekee mitä tahansa päästäkseen isänsä suosioon. Kirja kertoo Amirin tarinan, kaksitoistavuotiaasta neljäkymmentävuotiaaksi, jonka aikana Afganistan joutuu sotaan ja Amir ja isänsä pakenevat Amerikkaan. Tapahtumat saavat alkunsa suurena leijanlennätyskilpailupäivänä, ja sen päivän muistot sekä syyllisyys vainoavat ja seuraavat Amiria päivästä toiseen, kunnes hän saa puhelinsoiton, joka päättyy sanoihin "Nyt on mahdollisuutesi olla taas hyvä."

En oikein välittänyt Leijapojasta. Kirjassa tapahtui ensin vähän ja hitaasti, ja seuraavaksi liikaa ja liian äkkiä. Hahmojen väliset suhteet heilahtelivat oudosti ja jotkin tapahtumat olivat melko epäuskottavia, vaikka eihän kirja muutenkaan tositapahtumiin perustu. Afganistanin kulttuurin ja olojen kuvaus oli kirjan parasta antia, samoin kuin henkilöiden aika maahanmuuttajana Amerikassa. 

Lehmusten kaupunki - Laila Hietamies

bookplus.fi

Lehmusten kaupunki on Lappeenrantaan sijoittuva teos, jota retkeni Lappeenrantaan innoitti lukemaan. Tutkailin kartasta katujen nimiä ja olin jopa saanut paikan päällä pienen opastuskierroksen kirjan tapahtumiin, vaikken sitä silloin vielä ollutkaan lukenut. 

Elin romaanin mukana nuoren ompelijattaren Ilonan ja ratsuväkiluutnantti Vehmaksen epäsoveliasta rakkaustarinaa, samalla kun piti vain vierestä seurata, miten heidän parhaiden ystäviensä romanssi saa hyväksyntää ja onnellisen lopun. Ilonan ja Vehmaksen tapauksessa loppu ei suinkaan ole onnellinen, vaan heidät pakotetaan ajautumaan eri teille ja tekemään omat raskaat päätöksensä. Odotan jatko-osan tapahtumia innolla ja toiveikkuudella.

Kirja oli alkuun pitkäveteinen ja kieleen oli vaikea tottua. Kolmasosan luettuani kuitenkin pääsin rytmiin, ja suurimman osan kirjasta luinkin yhdeltä istumalta, ja aamuyöhönhän se sitten meni. Nyt harkitsen, olisiko seuraavalla kirjastoreissulla aika etsiä kakkososaa Lappeenranta-sarjaan.