 |
| http://suomalainen.com |
Gehenna kertoo erään naisen selviytymistarinan nykypäivän Helsingissä. Alkaa matka Hakaniemen torin roskapöntöstä täysin toisenlaiseen elämään. Kadotettu ja kaivattu menneisyys alkaa pulpahdella pintaan mitä ihmeellisempien yhteensattumien kautta. Erilaiset ihmiskohtalot ympäri maailmaa nivoutuvat yhteen. Uuden saavuttaminen, ihmeet, unelmien toteutuminen, heikkouden havaitseminen, pettyminen ja luopuminen ovat kirjassa käsillä koko ajan.
Kirjan tapahtumat eivät ollenkaan vastanneet mielikuvaani, jonka olin luonut kirjan kansikuvan ja takakannen tekstin avulla. Kannen perusteella en olisi ikinä arvannut, mistä kirja kertoo. Kirja tempaisi minut kuitenkin alusta alkaen mukaansa. Alkuhämmästyksen (Hakaniemen torin roskapönttöjen ja yllättävän päähenkilövalinnan) jälkeen oli jännittävää lukea eteenpäin ja miettiä, miten tarina tästä lähtee etenemään.
Henkilöistä pidin kovasti, jokainen oli mielestäni onnistunut ja tarpeellinen. Tapahtumat olivat kaikessa mielikuvituksellisuudessaan kuitenkin uskottavia ja mahdollisia. Oli myös hauska miettiä, miten jokainen uusi esitelty henkilö lopulta liittyisi jo tuttuihin henkilöihin, ja miten heidän tapaamisensa tapahtuisi.
Lukujen alussa kuitenkin turhan usein oli minun makuuni liikaa kuvailemista. Luvut olivat lyhyitä, ja useassa kuvailtiin tapahtumahetkeä hyvinkin tarkasti. Se ärsytti, koska olisin halunnut jo päästä asiaan. Lisäksi koin hieman häiritseväksi sen, että kokonainen luku saattoi kertoa unesta, ja se kävi ilmi vasta luvun viimeisissä virkkeissä. Toki lukija ymmärsi jossakin kohtaa niiden olevan unia. Myös kirjassa kovasti esillä oleva kristillinen anteeksiantaminen tuntui välillä siirapinjuomiselta. Pitääkö ihan kaikki antaa anteeksi ja hyväksyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti