(www.bookplus.com)
Joskus elämä on ihanasti täysin mallillaan, kunnes huomaat, että hiljalleen kaikki valuu käsistäsi hiekkaan.Näin käy Harry Silverille, lontoolaiselle tv-tuottajalle, joka kärsii hetken ikäkriisiä, pettää vaimoaan ja huomaa olevansa kahden 4-vuotiaan poikansa kanssa.
Yksinhuoltajaäidit ovat jotenkin osa luontevaa ajatusmaailmaa nykyajassa, kun avioerot ovat erittäin yleisiä. Kuitenkin yksinhuoltajaisät hämmentävät monia, luultavasti eivät vähiten heitä itseään.
Se mikä monilta äidiltä tulee täysin luonnostaan, vaatii isiltä harjoittelua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö he oppisi sitä aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Yksinhuoltajaelämän lisäksi kirja kertoo Harryn itsensä etsimisestä, ja roolinsa löytämisestä myös muun lähipiirinsä parissa. Ja siitä, kuinka avioero koskettaa aina monia muitakin, kuin vain miestä ja vaimoa. Ja siitä, että avioerosta selviää elämällä aina päivän kerrallaan eteenpäin.
Pidin kirjasta. Pidin paljon. Pidin siitä, kuinka Harry kasvoi ihmisenä valtavasti päivässä. Pidin siitä, kun palasista pystyikin rakentamaan uuden palapelin vanhan tilalle. Ja kuinka muutkin palaset muuttuivat. Kirjaa lukiessa olin hämilläni, olin iloinen ja välillä itkinkin. Kirja herätti paljon tuntemuksia eri osa-alueiden kautta. Rakkauden, lapsien ja sairauksien kautta. Elämänsä kautta. Lukiessani huomasin, että en ole enää aivan ummikko, olen kokenut jotakin samaakin jossain kohtaa. Ymmärsin mitä Harry toisinaan tunsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti