suomalainen.com
Jäähyväisten jälkeen on jatko-osa kirjalle Jäähyväiset Einolle, jossa Einon äiti, Johanna Ervast, kertoo omista tuntemuksistaan ja tunteistaan saatellessaan poikaansa kolme vuotiaana kuoleman porteille. Jäähyväisten jälkeen kertoo kuinka aluksi kipu ja tuska tekee kaikesta muusta turhaa, mutta hiljalleen keho ja ajatukset turtuvat siihen kipuun. Itkusta ei tule loppua, mutta sen kanssa oppii elämään. Kirjoittaja huomaa, että menetyksen jälkeenkin oppii uudellaan elämään, uudella tavalla, poikansa menettäneen äidin tavalla.
En itkenyt kirjaa lukiessa niin paljoa, kuin ensimmäisessä. Johtuen siitä, että menettämisen hetkeen pystyy jotenkin ehkä kuvittelemaan itsensä, mutta siihen parantumisvaiheeseen ei pysty samaistumaan. Kirja oli edelleen selkeää luettavaa, ja tuntui, kuin olisi heidän perheessään kärpäsenä katossa. Kun äidillä oli surupäivä, niin halusin ottaa osan tuskasta hetkeksi itselleni. Kun huomasi heidän elämänsä vihdoinkin menevän hieman eteenpäin, niin halusi kannustaa "Hienoa, te pystytte siihen, eikä Eino pistä sitä pahakseen, vaikka hymyilisit!". Hienoin hetki lukiessa oli ymmärtäessä, että niin isosta surustakin pystyy toipumaan. Se auttaa kohtaamaan omaa elämää eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti